Just se oikea

#013

Kun me silloin ekan kerran mökil tavatiin
Mun päässä itsemme toisillemme luvattii
Heti ensisilmäyksellä suhun tykästyin
Ajatuksen sinusta mun elämässä hyväksyin
Päätin et tästä lähtien oot mun
Viikon päästä jo lensin luokse sun
Suudella sua vihdoin uskalsin
Lämmön rinnassani silloin tunsin

Sä taidat olla just se oikea
Olin täysil mukana, olo rohkea
Sit laskettiin päiviä ku tavataa taas
Kävelin jo pilvissä, ei ollu jalat maas
Aika kulu hitaasti, "viel viis päivää"
Kunhan sut näkisin ei olis huolen häivää
Aamuin sekä illoin ikäviä soitettii
Toinen lähellä tuntea koitettii

Huomenna sä jo tuut
Silloin ollaan kahestaan, ei pääse häiritsee muut
Juna-asemalle tulin sua vastaan
Huuleni huulis pääsisin taas kastaan
Vein sut kotiini, halusin pitää lähellä
Viedä rannalle, käsi kädessä kävellä
Nukahtaa öisin sun viereen
Kukaan muu ei enää ees mahtunu mun mieleen

Mikään ei oo tuntunu niin hyvältä ku sun näkeminen silloin
Olit oikeesti siinä, niinku olin kuvitellut illoin
Pitkäst aikaa pystyin sanoo olevani onnellinen
En ollutkaa enää pariton, vaan parillinen
Tuli lopulta aika sun palata kotii
Ikävä ja rakkaus rupes keskenään sotii
Vaan oispa ollu helpompaa jos oisin tiennyt sen
Nyt kun sut päästän lähtee, enää tuu näkee sua en


Melkein kokonainen

#012

Hei, olet melkein kokonainen.
Sut on rikottu, mutta et ole rikkinäinen.
Mikset uskalla nauraa, antautua iloille?
Pelkäätkö että hetken onnellisuus hellii sut piloille?
Heti kun tajuat ettet tiedä kaikkia vastauksia.
Ymmärrät alkaa kysymään oikeita kysymyksiä.
Kaiken sen minkä menetin silloin,
minkä perään itkin päivin sekä illoin.
Voisinkin saada takaisin jos niin päätän.
Vaan taidan ohittaa tilaisuuden tän.
Ehkä isoimman virheen ikinä teen,
mutta eteenpäin elämässä kuitenkin meen.
Anna anteeksi, jos surua tuotan.
Pärjäät kyllä, siihen luotan.


Odotus

#011

En saa koko rakkauttani vielä käyttää.
Odotan kunnes se on sopivaa näyttää.
Et osaa edes arvata mikä sua odottaa.
Tulevaisuuteeni haluan sinut pudottaa.


Tulevaisuus takanani

#010

Raahaan eilistä jatkuvasti mukanani.
Tätä jos jatkan on tulevaisuus takanani.
Aikajanani sekoittaa haluaisin.
Sinun merkityksen itselleni silloin tajuaisin.
Jos liian kauan tilaisuutta arpoo.
Saa yksin matkaansa jatkaa tarpoo.
Valheet todellisuudeksi osaan muuttaa.
Jopa itseäni pystyn tarvittaessa huiputtaa.
Kun rehellisyydellä toisen pitää paikallaan.
Entistä enemmän sun perääsi haikaillaan.


Elämäni synkkyys

#009

Älä ymmärrä minua väärin, en todellakaan haudo itsemurhaa.
Elämäni synkkyys on vain saanut minut miettimään, onko kaikki tämä turhaa.
Jos suunnitelma varalleni olisi, että jo huomenna kuolisin.
Sen armahduksen haikein mielin vastaan huolisin.
"Taistele pimeää puolta vastaan." ääni päässäni sanoo.
"Sisälläsi tunnet vielä sitä suloista elämän janoo."
Ihminen joka tätä runoa joskus lukeekin.
Huomaamatta saman kaavun ylleen pukeekin.
Vain huomatakseen, ettei räätälöity vaate päälleen sovi.
Silloin ymmärtää olla hiljaa ja odottaa argumentin antamista vielä toinen tovi.
Sanat eivät voi satuttaa.
Mutta ne pystyvät esiripun laskemaan ja samalla taputtaa.


Pysyä pinnalla

#008

Onko mun pakko yrittää koko ajan pysyä pinnalla?
Taistelen mahdottomuutta vastaan koko yön, tiedän sen jo illalla.
Onko nää mun haavani parantuakseen jo liian syvät?
Tiedän että tiedottomuutta tarjoat. Pidä itselläs noi tiedon jyvät.
Syvällä ihmisruumiissani on pimeetä.
Ei kuulu enää nauruus kimeetä.
Voittaakseni pinnan alle raahaavan tuskan, ostan arvan.
Siinä piilevä voitto saavuttaa vain pelottavan harvan.
Ei auta enää teot taikka sanat.
Ainoa tie pelastukseen on pohjolan kanat.
Pahinta oli katsoa kuinka vähän vaikutti auraasi mun muutto.
Pidä tunteet peittävä naamiosi, mua ei uhkaa sukupuutto.
Mä olen Jänö.


Jääräpäistä

#007

Tykkäänkö mä jääräpäistä?
Mitä mieltä mä olen näistä?
Pitkään vastausta mietin.
Monta minuuttia ajatuspuuhissa vietin.
Mitään fiksua en saanut suusta ulos.
Hämää mua edelleen viaton sulos.
Vihdoin koitti se aika.
Kun pienet korvasi saavuttaa vastauksen taika.
Jääräpäistä mä diggaan.
Jos tunnen yhteyttä siihen likkaan.


Lila karva

#006

Saiko kauneuteni teidät sanattomaksi?
Apua, kunhan ei vaan haluttomaksi.
Jos kaikki menee hyvin, kesällä annat mulle käden.
Talutan sut kioskille ja syötän kokonaisen jäden.
Joskus ehkä annat poskelle suukon.
Siitä innostuneena kaiverran puusta puukon.
Hauskoista runoistani saa nauttia vaan harva.
Sulla on päässä lila karva.
Muutin lämpimästä etelästä kylmään ouluun.
Vain jotta voisin viedä sut romantiikan kouluun.


Oi Janita

#005

Oi janita, tunnen tarvetta pelastaa sinut.
Vaikka todellisuudessa sinä pelastat minut.
Olisitko uusi alku kanssani,
vai onko koetuksella vain rakentamani panssari?
Kokisinko kanssasi jotain todella uutta,
vai mietitäänkö onko tämä todellisuutta?
Mihin sun kanssasi menisin,
pelkästäänkö vanhan itseni pesisin?
Unohtaisinko kanssasi sokean menneisyyden,
vai löytäisinkö itsestäni saman vanhan pessimistisyyden?
Olen valmis kanssani ottamaan uuden alun
ja rakentamaan erilaisen lopun.


Sut haltuun

#004

Tahdon ottaa sinut haltuun,
tiukan hellään otteeseen mun pehmeään handuun.
Heittää romantiikan arpakuutiota,
panostaa kaiken ja lopulta nauttia kerettiläisestä varallisuudesta.
Jakaa elämän nautinnot ja surut,
niin hyvät kuin tuhmatkin kulut ;)
Löytää välillemme yhteys, connection.
Vielä luotettavampi kuin dna 4G phone operation.
Rakentaa värikkään ja spontaanin, mutta kuitenkin stabiilin ihmissuhteen.
Vastaathan jousiammuntaani "yes", ennenkuin saippuakuplani puhkee.


Täydellinen heittäytyminen

#003

Täydellinen heittäytyminen selkeän tavoitteen armoille on enemmän kuin pelottavaa.
Mietin paljon mitä tekisin, mitä sanoisin. Mikä ei olisi toisiamme toisistaan erottavaa.
Vanhat muistot menneisyydestä; tulisiko ne unohtaa?
Vai valjastaa ne oppaaksi ennen kuin unelmat lopullisesti romahtaa.
Kuka voisi yhteiset pelkomme toiveeksi kääntää?
Onko se edes mahdollista että joku ne ympäri vääntää.
Sinun kanssasi olisin valmis ilot ja surut jakamaan.
Anna rakkauden laivani saapua sinun satamaan.
Olen tukesi ja turvasi aina.
Ethän saata ajatella että sanani ei mitään paina.
Olisin milloin tahansa valmis vuoksesi kuolemaan.
Mutta myös sua tukemaan ja haavani nuolemaan.
Haluan kuulua eläämäsi.
Sinun päätettävissä, mutta minun vastuullani on,
onko sieluni lumen valkea vai kuolleen kalpea.
Miten tahansa tulevaisuutemme menee,
kohtalon koura naamani puhtaaksi pesee.
Olet aina minun.


Eksymisenpelko

#002

Tunnen niin suurta eksymisen pelkoa,
etten ota enää omista ajatuksistani selkoa.
Olen koittanut valekuvilla mieleni täyttää,
huomasin vasta nyt; ne ovat minua hyväkseen ruvenneet käyttää.
Tarvitsisin voiman joka oikean tien minulle näyttää.
Kapasiteettiani laajentaisi ja sen lopulta räjäyttää.
Olen lupaillut itselleni ja muille asioita, joita en pystynytkään pitää.
Sen seurauksena vainoharhaisuuden sekä epäilyksen siemen sisälläsi itää.
Tunnen että olen ansainnut tämän rangaistuksen.
Kuin aavikolla näkisin keitaan kangastuksen.
Turha toivo jaksaa kehoni kantaa huomiseen.
Mutta liian rankaksi sille kävisi ryhtyä tulevaisuuteni luomiseen.


Aamulla parvekkeella

#001

Aamulla parvekkeella synkkä tupakan maku suussa.
Katson ulos, olen kuin yksi tuhansista lehdistä puussa.
Vaikka tiedostan etten ole erämaassa ainoa,
tunnen sisälläni jonkun isomman voiman vainoa.
Miten pääsen omista peloista ja ahdistuksista pois,
voi jos vaan se sama voima sen sois.
Pystyn valtameren oppaakseni valjastaa ja sen avulla päiväni elään.
Mutta tiedän heikkouteni,
huomenna kaikki alusta alkaa kun aamulla silmäni auki saan ja päivään uuteen herään.